keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Muuntautumiskykyä & ajatuksenjuoksua

Olen ollut aina sitä mieltä, että kaikesta voi tehdä jotain. Onneksi en kuitenkaan säästä, tai hamstraa tavaraa hampaat irvessä. Näen esineissä lähinnä mahdollisuuksia, ilman että kaikki tarvitsee tuoda kotiovesta sisään.

Minä olen oppinut vasta muutamien vuosien aikana käymään kirpputoreilla. En varsinaisesti koskaan etsi mitään, tavarat vain pyytävät päästä kotiini. Tämä selitys ei aviomiehelle mene läpi, mutta itseäni olen sillä huijannut monesti.

Jatkossa tulen laittamaan kuvia mm. kirpputorilöydöistä, jotka ovat muuttaneet muotoansa tavalla tai toisella ennen esillelaittoa.

Tässäpä ensimmäinen tarina:

Törmäsin tuolla kuljeskellessani kirpparilla eräänä päivänä vanhaan siniseen rukkiin. Rukki oli rikki, mutta rukinpyörä oli kaikinpuolin ehjä ja siisti. Adoptoin rukin kotiin 15 euron hintaan. Vanhus pääsi eroon jalastaan, ja sai pintaan ehomman maalin. Muutaman koukun ja valkoisen ketjun jälkeen, se pääsi koristamaan uutta isäntäperhettään keittiön pöydän ylle, kerallaan muutama ikivanha kahvikupponen ja vehreä Kissus.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti